Terveys

Tämän otsikon alle kootaan yleinen paketti koiran terveydestä, rakenteesta, liikkeistä jne. Artikkeleja  ja tieteellisiä julkaisuja.

koiruus5

PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) on Suomen Kennelliiton hyväksymä ohjelma, jolla pyritään ehkäisemään koirilla esiintyviä erityisen perinnöllisiä vikoja ja sairauksia. Ohjelman tavoitteena on vähentää pääasiassa sellaisten periytyvien vikojen tai sairauksien leviämistä rodun kantaan, jotka alentavat koiran elinkykyä tai -toimintoja tai aiheuttavat koiran elämän laadun alenemisen. Ohjelman pääpaino on ongelmien ennalta ehkäisemisessä.

Ehtona rotuyhdistyksen liittymiselle PEVISAan on, että sillä on Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan hyväksymä jalostuksen tavoiteohjelma, josta selviää rodun jalostukselle asetetut suuntaviivat ja painopisteet. Voidakseen ilmoittaa ohjelmaan kuuluvan rodun pentueen Kennelliiton rekisteriin, pentueen vanhempien on täytettävä rotukohtaiset ehdot. Nämä ehdot määritellään kullakin rodulla tyypillisesti tavattavien vikojen ja sairauksien mukaan. Ehtona voi olla esimerkiksi rekisteröintiä edeltävä pakollinen tutkimus näiden nimenomaisten ongelmien toteamiseksi. Esimerkiksi suomenlapinkoirapentueen vanhempien silmät ja lonkat on tutkittava ennen pentueen rekisteröintiä.

Tutustu PEVISAn rotukohtaisiin ehtoihin tästä linkistä.

(Lähde: Wikipedia)

Koiran geeneistä ja perinnöllisistä sairauksista

Siihen nähden, että koira on kehittynyt harmaasudesta, on rotujen kirjo melkoisen kirjavaa verrattuna suden ulonäköön. Vaikka susi onkin jonkinverran muuttanut  käytöstään ja ulkonäköään sen mukaan millä mantereella se asuu ja missä ympäristössä, sitä ei kuitenkaan voi verratakaan koiran monimuotoisuuteen. Itse asiassa koira on ulkonäöllisissä eroavaisuuksissaan kirjavampi kuin koko canis- suku yhteensä.

Suden geenit ovat kuitenkin monipuolisemmat kuin päältä päin uskoisi. Ne eivät määrittele vain sitä, mitä olemme ulkoiselta olemukseltamme, vaan myös sen, millaiset mahdollisuudet kullakin lajilla on muuttua. Tämä taas on evoluution kannalta yksi tärkempiä ominaisuuksia eliöllä – kyky muuntautua muuttuviin ympäristövaatimuksiin.Voisikin sanoa, että susi on sopeutuvuuden mestareita ja jos suden ansioksi lasketaan vielä koirakin, niin sen kyky löytää mahdollisuuksia on ilmiömäinen.

koiruli

Koirien geenien tutkiminen on innostanut geneetikkoja varsinkin sen jälkeen kun vuonna 2005 koiran koko dna saatiin kartoitettua. Nykyään on pystytty selvittämään, että suden ja koiran geneettinen vaihtelu on niin suurta, että tutkija pystyy hyvin vähällä vaivalla selvittämään onko näyte koirasta vai sudesta. Myös eräät koirarodut poikkeavat toisistaan jonkin verran. Syyt voivat olla, että niihin on sekoittunut sutta tai ne ovat niin vanhaa alkuperää, että geneettiinen pohja on siksi säilynyt laajana. Tällaisia rotuja ovat mm. alaskanmalamuutti, siperianhusky, basenji, afgaani, samojedi, saluki, kaanaankoira, dingo, chow chow, shar pei ja akita. Dna-näytteellä voidaan selvittää koiran rotu jopa sadan prosentin tarkuudella.

Koirien geenit mahdollistavat suuren ulkonäöllisen vaihtelun kallon muodossa, korvien asennoissa, raajojen pituudessa, häntien asennoissa ja turkin laadussa. Valitettavan vähän on tutkittu muun muassa sitä, mitä eri muotoisten kallojen merkitys koiran havainnointikyvylle on. Vuonna 2010 julkaistiin kuitenkin australialainen tutkimus (Valenzuela, 2010), jossa eri rotuisten koirien kalloja oli kartoitettu magneettikuvauksella. Tuloksissa selvisi, että koirien aivoissa oli eroja perusrakenteen suhteen. Tästä syystä mm. lyhytkuonoisilla koirilla hajuaistilohko oli työntynyt syvemmälle kuin pitkäkuonoisilla koirilla. Tutkijat olivat sitä mieltä, että tällä saattaa olla vaikutuksensa koiran hajuaistin kannalta, vaikka lohko sinällään oli saman kokoinen rodusta riippumatta.

Koiran evolouutio poikkeaa ihmisen muista jalostamista eläimistä. Kun tuotantoeläinten jalostuksessa on selkeitä taloudellisia aspekteja, ei niiden määrittely ole kovin vaikeaa. Sen sijaan koiranjalostuksessa vastaavat kriteerit ovat paljon vaikeammin selviteltävissä. Erot paitsi rotujen välillä, myös yksilöiden kesken ovat suuria. Tähän pohjautuvat koirien erilaiset käyttö-  ja näyttökokeet. Myös terveydenhuolto on varsinkin länsimaissa koirilla huippuluokkaa ja sitä kautta olemme saaneet selville monia perinnöllisiä sairauksia, joita koirassa piilee. Itse asiassa, koiralla tiedetään eniten periytyviä sairauksia heti ihmisen jälkeen. Koska tuotantoeläimissä kaikki merkit sairauksista karsiutuvat jalostuksessa pois, onkin mielenkiintoista pohtia, miksi koiraan niitä on kertynyt niin paljon.

koiruli7

Genetiikasta on olemassa paljon kirjallisuutta ja siihen voi jokainen asiasta kiinnostunut enemmän tutustua. Kasvattajat ovat vasta viime vuosikymmeninä saaneet tietoa perinöllisyydestä sitä mukaa kun tiedekin kehittyy. Tämän päivän vastuullisessa jalostuksessa perinnölliset sairaudet on otettava huomioon. Ikävä kyllä yhden sairauden pois sulkeminen rodussa, missä se kenties on jo yleinen, kaventaa rodun geenipoolia entisestään. Monilla roduilla on yksi tai useampi perinnöllinen sairaus vaivanaan. Usein sairaus saattaa puhjeta vasta keski-iällä, jolloin koiraa on saatettu jo käyttää jalostukseen. Siitokseen käytetään myös hyvin pientä osaa rodun populaatiosta, mikä nostaa yksilöiden sukulaisuutta keskenään ja siten niiden sairauksia kantavien geenejen määrää rodun sisällä.

Näiden kenties tahtomattaankin rotuihin ilmestyneiden sairauksien lisäksi tulee ottaa huomioon rotujen ulkonäköön liittyvät sairaudet.  Kun 1800-luvulla koiranäyttelyt yleistyivät ja rotujen jalostus muuttui koiran laadun tarkastelussa käyttötarkoituksesta siihen, että niiden jalostusarvon mittaa näyttelytuomari, alkoi moni rotu saada liitoiteltuja piirteitä. Näiden piirteiden fysiologinen perusta aiheuttaa kuitenkin sen, että ne mahdollistavat koiran kärsimyksen. Kaikilla roduilla  on oma taakkansa.

Suurin syy koiran geneettisten sairauksien tutkimiselle on kuitenkin se seikka, että monet koiran sairauksista esiintyvät myös ihmisillä. Tällaisia ovat mm. epilepsia, diabetes, autoimmuunisairaudet, neurologiset sairaudet, kuurous, astma, silmäsairaudet, nivelsairaudet, syövät ja lihasrappeumataudit. Tutkimalla koiria, saadaan samalla tietoa sairauksien diagnostiikasta ja hoidosta myös ihmisten saralla.

laurajarosie

Vanha ja kulunut fraasi ihmisen vanhimmasta ystävästä on edelleen voimissaan. Meidän tulisi kuitenkin kaikkien pohtia mikä on meidän roolimme, jottei ystävämme joutuisi kärsimään oman toimintamme vuoksi.

Mainokset