Sudesta koiraksi

Fyysisiä eroja

Nykyisen DNA-tutkimuksella on pystytty selvittämään, että sudella ja koiralla on samat geenit, mutta koiralla eri geenit ovat aktiivisia.

Suden väritys vaihtelee harmaan eri sävyissä, mutta niissä ei esiiny kirjavuutta. Koirissa puolestaan hyvinkin yleinen vaaleanruskea sävy ei esiinny lainkaan susissa.

Suden ja koiran kallot poikkeavat merkittävästi toisistaan. Koiran kallo on pienempi, jopa suurien rotujen kallot ovat samanpainoiseen suteen verrattuna viidenneksen pienemmät. Koirien aivot ovatkin 10% pienemmät kuin suden. Merkille pantavaa on, että molempien lajien aivot kehittyvät saman aikaisesti, mutta koirien aivojen kehitys pysähtyy ennen susia. Tämä selittää monia käyttäytymiseroja lajien välillä.

Kallon lisäksi myös hampaat on koirilla susia pienemmät, mutta niitä on silti yhtä paljon.

Kuono-osa on koiralla lyhyempi ja paksumpi.

Myös korvat ovat koirilla pystyt, lurpat tai siltä väliltä kun taas suden ovat aina pystyt.

Koiralla on sutta paksumpi iho.

Koiran ja suden ruuansulatus eroaa toisistaan. Koira kykenee käyttämään hyväkseen paremmin viljoja ja muita ihmisen tähteitä.

Venäjällä on tehty ainutlaatuinen tutkimus hopeaketuilla. (Dimitri K. Belyaev 1917-1985) Turkistarhauksessa käytettyjä kettuja alettiin jalostaa pelkästään kesyjä ominaisuuksia silmälläpitäen. Muutamassa sukupolvessa ketuista tuli erilaisia niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään: haukkuminen, heiluva häntä, ei ujo, lurpat korvat, lyhyt häntä, kirjava turkki, pienet aivot, lyhyempi kallo, narttujen juoksu 2 krt vuodessa ja uroksen lisääntymiskyky läpivuoden olivat kaikki ominaisuuksia, jotka tulivat pelkän kesyyntymisen myötä!

nayt10

Käyttäytymiseroja

Luonnonvaraiset eläimet eivät ole kesyjä, eikä se ole niille toivottu ominaisuus eloonjäämisen kannalta. Käyttäytymistä tutkittaessa tämä on hyvä asia ottaa huomioon. Yhteiset vuosituhannet ihmisen kanssa ovat vaikuttaneet oleellisesti koirien tapaan kohdata ihminen ja elää yhdessä kanssamme.

Susi ei koskaan, vaikka olisi ikänsä elänyt ihmisen kanssa, hae samalla tavalla ihmisen kontaktia ongelmaratkaisutilanteissa kuin koira.  Koira seuraa ihmisen katsetta, susi ei (Hare & Tomasello 2005, Miklôsi 2003 osoitus- ja katsekokeet). Molempien lajien käyttäytymiselle on oleellista aikuisten lajikumppanien sosiaalistaminen pentuaikana. Molempien elekieli muodostuu synnynnäisistä sekä opituista käytöksistä ja on hyvinkin samanlainen. Pentujen herkkyysikä vaihtelee susien kolmesta viikosta koirien seitsemään, mikä selittää monia eroja käyttäytymisessä.

Eroavaisuuksia löytyy myös mm. metsästyskäyttäytymisessä ja ääntelyssä. Molemmilla lajeilla on voimakas sisäinen tarve sosiaalisuuteen. Koirien kouluttaminen on helpompaa kuin susien, koska ne synnynnäisesti hakevat enemmän huomiotamme. Ne kestävät myös erilaisia ympäristöjä paremmin ja sopeutuvat myös aikuisina. Tämä johtuu siitä, että vähäinen reagointi mahdollistaa koiran säilymisen ihmislajin kumppanina. Sudella on kuitenkin enemmän käyttäytymismalleja kuin koiralla ja niillä ilemee myös sellaisia käyttäytymisketjuja, joita ei ilmene ainakaan täydessä määrin koirassa.

Koiran katsotaan olevan kehityksessä noin 4kk ikäisen sudenpennun tasolla. Tämä selittää monia käyttäytymiseen liittyviä eroja. Koiraurokset ovat sukukypsiä läpi vuoden, kun taas susiuroksista vain lauman alfauros  jatkaa sukua. Lisääntymiskäyttäytyminen on jo ympäristöoloista johtuen varsin erilaista: susi elää laumassa, jonka muodostaa alfapari ja näiden lapset, koiran on täytynyt sopeutua eloon ihmisen kanssa ja me olemme pitkälle päättäneet millainen sen laumasta muodostuu, millaisia yksilöitä ja mitä sukupuolta ne laumassa ovat. Koiranartut saavat juoksun 2krt vuodessa, siinä missä susi vain kerran vuodessa ja tuolloinkin se kelpuuttaa vain alfauroksen. Koiranarttu voi taas antaa useammankin uroksen astua, mikä tarkoittaa sitä, että pentueessa voi olla useampi isä. Tämä vaikuttaa perustavanlaisesti eläinten käyttäytymiseen.

Koira ovat leikkisempiä kuin sudet ja myös metsästyskäyttäytyminen on harvoin täydellinen. Susien elekieli on hienovaraisempaa ja sitä myös tulkitaan tarkasti. Tappelut susien kesken ovat harvinaisempia kuin koirien, sillä sudet tulkitsee viestejä tarkasti. Alistuvaa sutta ei yleensä purra. Sen sijaan koirien välisiä käyttäytymismuotoja on useita, monet johtuvat jo huonosta sosiaalistamisesta pentu aikana. Koirat hakevat meiltä ohjastusta, vähän kuin sudenpennut emoiltaan.

Susien kommunikointieleitä on tutkittu ja listattu. Eri rotuja tarkastellessa on havaittu, että joissakin roduissa nuo eleet ovat vähentyneet tai kokonaan kadonneet! Erot rotujen välillä olivat suuria. Koirien kykyyn esittää susien elekieltä vaikuttaa niiden jalostettu ulkonäkö: töppöjalat, lyhyt häntä, pieni koko, tylppä kuono jne. Saksanpaimenkoirilta löytyi eniten susien kanssa vastaavia eleitä, huskyt olivat listassa toisena. Jumbosijan, siis vähiten suden eleitä esittävä rotu, oli Cavalier. (Goodwin et al. 1997)

Tämä selittää myös miksi jotkut koirat eivät tule toistensa kanssa toimeen – ulkonäölliset erot estävät niitä lukemasta tai ymmärtämästä toisiaan.

leikki3

Mainokset