Sosiaalista elämää

Jokainen, joka on vähääkään oleillut koiran kanssa ymmärtää miten se vietittää koko kehollaan. Se kertoo tunnetiloistaan ryhdillään, asennolla ja liikkeillään. Yksittäiset korvien tai hännän asennot täydentävät kokonaiskuvaa. Sen lisäksi, että koirat lukevat ja kommunikoivat toistensa kanssa, ne ovat kehittyneet tällä saralla myös meidän kanssamme. Koska koira ei osaa puhua, se käyttää kehonkieltä kertoakseen tunteistaan. Sen vuoksi sanoilla sitä on vaikea hujata, koira lukee kehoamme.

leikki8Ääntely

Koira ääntelee monin eri tavoin ja tilanne kohtaisesti. Ei ole esimerkiksi vain yhtä yleispätevää neuvoa käytösklinikalle soittavalle asiakkaalle, joka valittaa että hänen koiransa haukkuu. Haukku riippuu koiran tunnetilasta ja ympäristöstä. Se on tilannekohtaista. Koirat haukkuvat enemmän kuin sudet.

Koiran haukkuminen on kirvoittanut paljon tutkimusta. Erään teorian mukaan haukkuminen on domestikaation seuraus, jotakin mikä on geeneissä eikä ole toiminnallinen tekijä. Toisen teorian mukaan myös ympäristö vaikuttaa koiran haukkumiseen: se kokee tarvetta tulla ymmärretyksi.

Susien ääntelystä vain 2,3% on haukkumista, mutta sitä tapahtuu silloin kun susi kokee vaaratilanteen, puolustaa tai on aloittamassa metsästyksen. Kotikoiralla haukkuminen ilmenee kun on vähemmän tilaa, kokevat siis puolustushalua tai ympärillä on enemmän ärsykkeitä. Haukkuminen voi olla  myös riippuvainen omistajan huomiosta.

Useamman koiran omistaja oppii kyllä erottamaan koiriensa haukut toisistaan ja lukemaan haukun eri sävyjä siihen nähden millaiseksi tilanne kehittyy.

Koirat myös vinkuvat ja ulvovat. Myös näissä tilanteissa voi havaita erilaisia sävyeroja. Loukkaantunut eläin vinkuu eri tavoin kuin vaikkapa omistajansa huomiota haluava koira. Toiset koirat vinkuvat tavatessaan ystäviä – niin ihmis- kuin koiramallisiakin. Vinkuminen voi myös ilmentää turhautumista. Hätääntyessään koirapentu päästää korvia vihlovan vinkaisun, johon koiraem0t reagoivat nopeasti.

Susilla ulvominen yhdistetään sosiaaliseen kanssakäymiseen: ulvonta edeltää yhteistä metsästysretkeä. Sudet ulvovatkin koiria enemmän, joskin on olemassa rotuja, jotka ulvovat normaalia enemmän. Myös koirat kutsuvat perheenjäseniä ulvomalla kokoon- esimerkkinä kotona yksin ulvova koira.

Murinaa ja urinaakin koira pitää ja niiden ensisijainen tehtävä on pitää toiset loitolla. Toisaalta koirilla on tapana myös murista leikkiessään, joten tässäkin omistajan on osattava erottaa sävyt äänessä ja lukea kehokieltä selvittääkseen millaiseksi leikki kehittyy.

Katukoirien ääntely muistuttaa enemmän susia.

Siberian huskyt leikkimässä

Siberian huskyt leikkimässä

Elekieli

Koirien ulkoinen olemus vaihtelee enemmän kuin minkään tunnetun eläinlajin. Suden ja koiran geneettiset ominaisuudet mahdollistavat tämän valtavan kirjon, joita rotujen jalostus on entisestään kiihdyttänyt. Täytyy kuitenkin muistaa, että töppöjalat, lyhyt tai selän päälle kaartuva häntä, pieni tai suuri koko, tylppä kuono, silmät ja kehon peittävä pitkä karva ovat kaikki asioita, jotka vaikuttavat koirien kykyyn lukea toisiaan! Lyhytkuonoiset koirat hengittävät raskaasti ja niiden päästämät äänet leikin keskellä saattavat häiritä niihin tottumatonta koiraa. Tämä selittää myös miksi jotkut koirat eivät tule toistensa kanssa toimeen – ulkonäölliset erot estävät niitä lukemasta tai ymmärtämästä toisiaan. Koirien perusteellinen sosiaalistaminen pentuaikana auttaa sitä ymmärtämään myös erilaisia ja eri kokoisia koiria.

Koirilla on paljon rauhoittavia signaaleja, joita omistajan on syytä opiskella. Näitä ovat mm. ravistelu, haukottelu sekä katseen kääntäminen pois. Koirat saattavat myös kyyristellä ja nuolla toistensa suupieliä pentumaiseen tapaan osoittaakseen, etteivät ole uhka isommalle tai vanhemmalle koiralle. Sen sijaan pelokas koira kyyristelee ja epävarmana se saattaa reagoida nopeasti ympäristöönsä. Esimerkiksi lähestyvä ihminen saattaa pelokkaassa koirassa herättää puolustuhalun, jolloin se jähmettyy, nostaa selkäkarvojaan ja usein haukkuu varoittaakseen. Vihainen ja itsevarma koira ei näytä ulkoisesti niin vihaiselta kuin pelokas koira, sillä sen ei tarvitse mahtailla. Aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta, johon tutustumalla kartuttaa omaa tietämystään myös siitä, mitä koiran päässä kulloinkin tapahtuu. Eleikieltä ei kuitenkaan voi täysin oppia kirjoista – se täytyy nähdä käytännössä.

Siberian huskyt leikkimässä

Siberian huskyt leikkimässä

Hajujen maailmassa

Koiran tärkein aisti on sen hajuaisti. Se vastaanottaa jatkuvasti informaatiota ympäristöstään nenänsä kautta. Ulosteiden ja virtsan haistelu lenkillä kertoo koiralle paljon lähistön koirista, vaikka kyseinen koira ei olisikaan enää näkösällä. Myös suorassa kommunikoinnissa hajuilla on merkitystä, sillä koiran kehossa on eri puolilla ihorauhasia, joista erittyy sille ominainen haju. Myös tunnetilat välittyvät näiden rauhasten ansiosta muillekin. Koska me ihmiset emme haista läheskään niin hyvin kuin koira, on meidän vaikeaa ymmärtää miten suuri merkitys hajuaistilla on koiralle.

Meidän perhe

Koirien sosiaalisesta kanssakäymisestä on vähän tutkittua tietoa ihan siitäkin syystä, että niiden luonnollinen käyttäytyminen on harvassa. Ihminen määrittelee usein millaisessa ryhmässä koiran tulee elää, ketkä lisääntyvät ja kuuluuko talouteen uroksia vai narttuja. Kyläkoirat ovat yleensä yksin eläviä tai korkeintaan pienissä 1-2 koiran porukoissa liikkuvia. Toisin kuin susien 2-12 yksilön laumat, kyläkoirilla tällainen käytös on siis harvinaisempaa.

Sosiaalisuus on kuitenkin tärkeää myös koiralle. Samassa perheessä eläville koirille on tärkeää viettää aikaa keskenään ja niille voi muodostua vahvojakin ystävyyssiteitä. Koirat koskettelevat toisiaan, nuolevat toistensa silmiä ja korvia sekä nukkuvat kylki kyljessä. Vanhemman koiran menehtyessä nuorempi voi reagoida siihen hyvinkin voimakkaasti. Koira myös nauttii saadessaan leikkiä tuttujen, tuntemiensa koirien kanssa.

Koirat muodostavat samanlaisen tunnesiteen myös meihin ihmisiin. Koska koiran kehityshistoria on ollut ihmisen kanssa sopeutumista se hakeekin hyväksyntäämme ja huomiotamme. Ihmisen merkitys ravinnon lähteenä on ollut ja on edelleen niin suuri, että se sietää ihmiseltä melkoisen paljon vihamielistä käyttäytymistä ennen kuin luovuttaa. Menettäessään omistajansa koira menettää myös ravinnon lähteen. Omistajansa kadottanut koira voi ahdistua ja saattaa karata esimerkiksi lomamatkojen ajaksi sijoitetusta hoitopaikastaan. Sen sijaan lajitvereistaan erotettu koira ei koe eroa niin suurena, sillä koiralle muut ovat myös sen kilpailijoita.

Siberian huskyt leikkimässä

Siberian huskyt leikkimässä

On kuitenkin tutkittu, että laijtovereistaan erossa pennusta asti pidetty koira harvemmin kasvaa tasapainoiseksi. Koirat leikkivät paljon ja leikin aikana ne rentoutuvat. Kaikissa leikeissä ihminen ei pysy mukana. Lisäksi koirat ymmärtävät toistensa elekieltä huomattavasti paremmin kuin ihmiset. Voisi sanoa, että vain ihmisten seurassa kasvanut koira saattaa tuntea samanlaista tarvetta lajikumppaniensa seuraan kuin vaikkapa ulkomailla asuva suomalainen kaipaa äidinkieltään puhuvia. Kun kommunikointi sujuu, koira voi rentoutua. Ihmisiin hyvin pentuaikana sosiaalistettu koira pitää ihmisen kanssa toimimista luontevana, mutta se ei kuitenkaan ymmärrä ihan kaikkia eleitämme – emmekä me ymmärrä kaikkia sen eleitä. Onneksi harjoittelu, opiskelu ja yksinkertainen yhdessä oleminen parantavat tilannetta puolin ja toisin.

Rotukohtaisia eroja koiran sosiaalisuudessa on paljon ja ne kannattaa pitää mielessä. Lisää eri rotujen piirteistä voi lukea Rotukoirat- otsikon alta.

Tunteiden peilaaminen

Yhdessä puuhailu ja yhteisten askareiden tekeminen vahvistavat sekä meidän suhdettamme, että koirien välisiä siteitä. Tunteiden peilaaminen on elintärkeä keino selvitä laumassa: kun lähdetään metsälle koko porukka valpastuu ja toisaalta kun tapahtuu jotakin vaarallista on hyvä seurata esimerkkiä ja juosta karkuun, vaikkei olisikaan niin tietoinen mikä vaara on kyseessä. Tällainen käytös on säilynyt myös koirassa. Rauhallisen aikuisen koiran läsnäolo tasoittaa pentua ja toisaalta energinen ja vilkas vanhempi koira tartuttaa yleensä myös pennulle käytösmalleja. Monet koirat reagoivat samoin myös ihmisen mielentilan vaihteluihin.

Tieteessä luovuttiin sanasta ALFA jo 15 vuotta sitten, mutta edelleen se löytyy koirakirjoista!!

Koiran käyttäytymistä on aikaisemmin rinnastettu suden käyttäytymiseen. Sama laji EI kuitenkaan tarkoita samaa käyttäytymistä sillä tuhansien vuosien domestikaatio on muuttanut koiraa monin eri tavoin. Koira on soveltunut ihmisten ympäristöön eikä sen esmierkiksi tarvitse enää metsästää laumassa. Sen ravinnon saanti on huomattavasti helpottunut. Kaikki nämä seikat ovat vaikuttaneet niin ulkonäköön kuin käyttäytymiseenkin.

Tutkimuksissa on tarkkailtu vapaana eläviä susia ja onkin pystytty osoittamaan, että laumassa elävät yksilöt koostuvat itse asiassa perheestä  (Mech, D.L 1999/2008). Erästäkin laumaa seurattaessa ei 13 vuoden aikana nähty yhtään “dominaissipohjaista” taistelua. Sen sijaan pystyttiin todistamaan, että vanhat sukupolvet opettavat nuoria sukupolvia. Sosiaalinen käyttäytyminen rakentuukin yhteenkuuluvuuteen sekä yhteistyöhön. Se on liima, joka pitää lauman kasassa. Tämän todistaakseen tutkijat laittoivat 18 kastroitua urosta 0,28 hehtaarin alueelle. Tarkoituksena oli seurata millainen hierarkinen järjestelmä koirien välille syntyisi mikäli se olisi niille sisäsyntyistä käyttäytymistä johtuen resursseista. Tuloksena olikin monimutkainen sosiaalinen verkosto, joka yllätti tutkijatkin.

leikki2

PELITEORIA

Tämä taloustieteellisissä analyyseissä käytettävä, sovelletun matematiikan osa-alue otettiin 1970- luvulla soveltamaan myös eläinten käyttäytymistä ja evoluutioteoriaa. Sen mukaan yksilö arvioi mahdollisuudet voittaa taistelu ja puntaroi mielessään riskit ja hyödyt. Jokainen koira miettii näitä tilannekohtaisesti, kannattaako vai eikö kannata -> lopputilanteessa määrittelee seuraako konflikti vai ei. Koiran oma havainto tilanteessa määrittelee sen reaktion. Se myös vaihtelee tilanteen mukaan riippuen resursseista ja siitä miten kovasti koira haluaa kyseisen asian. Tilanteissa on myös paljon opittua – miten on aikaisemmin käynyt.

Koiran reagointiin vaikuttaa sen fysiikka, itseluottamus, kokemus, oppiminen ja genetiikka. Esimerkiksi pentu oppii, ettei heti kannata mennä ottamaan ruokaa vanhemmalta koiralta. Pentu on sen sijaan aina saanut lelut. Kun äkkiä joku, ihminen tai koira, haluaakin lelun niin miten käy?

Toisena esimerkkinä iso musta afgaani pelkää pieniä valkoisia koiria koska sellainen on sitä joskus purrut. Jack Russel pelkää isoja mustia koiria koska on tapellut kerran sellaisen kanssa. Kun Afgaani ja russeli kohtaavat miten käy? Vaikka ne eivät ole koskaan ennen tavanneet toisiaan? Entä jos niillä ei olisi edellä mainittuja kokemuksia?

Suurin riski konflikteihin on koirilla, jotka haluavat samoja asioita (ruoka, lelut, kepit, petipaikat, ihmisen huomio..) ja suhtautuvat niihin yhtä intohimoisesti.

“DOMINANSSI-TEORIA” on edelleen olemassa, mutta ymmärretään väärin

Sanaa käytetään kuvaamaan VAIN KAHDEN ELÄIMEN KÄYTÖSTÄ TIETYSSÄ TILANTEESSA. Se on muuttuva, koska on tilannekohtainen. Ei ole dominoivaa koiraa, vaan koira joka on oppinut käyttäytymään tietyllä tavalla!

Ongelma: jos omistaja ajattelee, että koira yrittää nousta johtajan asemaan ja yrittää rankaista sitä fyysisesti

usein puolustus on ainoa toimiva ratkaisu koiran näkökulmasta

Esimerkkinä 1-2-vuotias koira tuodaan käyttäytymisklinikalle koska omistajalla on johtajuusongelma: varastaa, puree, murisee. Valitettavasti melkein aina asiakkailla on sama tarina. Pentu on kerännyt omat lelut -> söpöjä takaa-ajo leikkejä, koira hoksaa, että tämän on kivaa, saa huomiota, otanpa omistajan alkkarit tai sukan -> jossain vaiheessa omistaja reagoi ja koira on kummissaan kun äkkiä ei saakaan tehdä jotakin kuten ennen -> ehkä vähän pelästyy omistajaa -> tuntee epävarmuutta -> molemmin puolinen epävarmuus ja luottamuspula

29941_400446103954_4751891_n

Mainokset