AINA ISO PÄÄTÖS!

Koiran hankkiminen, on se sitten miten pieni tahansa, on aina elämäntapamuutos. Pienikin koira TULEE KOULUTTAA.

Hyviä neuvoja pentua harkitsevalle:

– varmista, että pentusi on terveystutkittu ja tunnistusmerkitty

ja vielä neuvoja rotukoiraa harkitsevalle:

– tutustu rotuyhdistyksen sivuilla rotuun ja selviä sille tyypilliset perinnölliset sairaudet

– selvitä mitä rotuyhdistyksen pentuvälitys edellyttää omalle listalle pääsemiseen (monasti mainio paikka etsiä pentuja)

– selvitä mitä PEVISA edellyttää kyseiseltä rodulta

Sekarotuinen vai rotukoira?

Koiraa harkitseva joutuu ensimmäiseksi päättämään hankkiiko hän sekarotuisen vai puhdasrotuisen koiran. Usein ajatellaan, että sekarotuiset ovat terveempiä kuin puhdasrotuiset ja käytökseltäänkin helpompia. Tämä ei kuitenkaan välttämättä aina pidä paikkaansa. Sekarotuisia ei tutkita järjestelmällisesti lainkaan ja koska pelkästään yhden sukupolven perusteella sairaudet eivät koiran perimästä katoa, koirassa olevat rodut saattavat tuoda yksilöön useamman perinnöllisen sairauden. Ei ole mitään syytä sille, miksei sekarotuisen pentueen vanhempia olisi tutkittu terveyden osalta. Vastuullinen kasvattaja huolehtii aina vanhempien terveystutkimuksista, vaikka kyseessä olisikin sekarotuinen pentue. Jos kyseessä on kahden puhdasrotuisen koiran yhdistelmä, lisää tietoa vanhemmista tulisi löytää Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä, josta lisää tästä linkistä.

Sekarotuisten luonteista ei myöskään ole minkäänlaista näyttöä. Yksilö voi periä taustaltaan olevasta rotukirjosta millaisia ominaisuuksia tahansa. Tärkeää olisikin selvittää sekarotuisen koiran taustat mahdollisimman hyvin ja pohtia syvällisesti millaisia käytösmalleja sen taustoissa olevat rodut saattavat yksilöön tuoda. Käytännössä tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä myyjä harvoin ilmoittaa pentueen taustoja. Vaikka emän saattaisikin nähdä, pentueen isä voi olla ”jokin naapurin sesse”. Yksilön perimää on myös ulkonäöllisesti vaikeaa selvittää: on olemassa yksinkertaisesti liian paljon rotuja, jotta voisimme tietää pelkästään ulkonäön perusteella mitä rotuja yksilössä on. Sekarotuisten koirien kasvattajia ei sido mitkään ohjeet tai säädökset. He eivät ole vastuussa toimistaan millekään taholle. Tämä ei tarkoita, etteikö sekarotuisesta pennusta voisi kasvaa aivan yhtä ihana kumppani kuin rotukoirastakin, mutta asenne sekarotuisen koiran ostajalla tulisi aina olla avoin: koirasta voi tulla aivan millainen tahansa niin ulkonäöllisesti, käytökseltään kuin myös terveydellisesti.

koiruus11

Sekarotuisella ja siihen rinnastettavalla paperittomalla puhdasrotuisella koiralla ei ole oikeuksia osallistua palveluskoirakokeisiin. Palveluskoiralajeihin kuuluvat mm. haku-, etsintä-, jälki-, erikoisjälki-, viesti- ja suojelukokeet. Kaikilla rotukoirillakaan ei ole palveluskoiraoikeuksia. Kilpailuoikeuden omaavat rodut ja kuvaukset palveluskoiralajeista löytyvät osoitteesta http://www.palveluskoiraliitto.fi/

Mitä sekarotuisen kanssa sitten voi harrastaa? Muunmuassa TOKO, agility, match show ja pelastuskoiratoiminta ovat kaikille koirille avoimia rotuun tai roduttomuuteen katsomatta. Sekarotuinen ja siihen rinnastettava paperiton puhdasrotuinen koira ilmoitetaan Kennelliiton FIX-rekisteriin ja sirutetaan, jolloin em. koiran kanssa voi osallistua em. lajien kilpailuihin. Lisätietoa FIX-rekisteröinnistä ja tarvittavat lomakkeet löytyvät osoitteesta www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/rekisterointi/rekisterointi.htm

(Lähde: Etelä-Suomen Seropit Ry)

Rotukoiraa pohtivan olisi puolestaan syytä ymmärtää, että vaikka rodun ominaisuudet ovatkin hallitsevia, yksilöt ovat kaikki erilaisia myös rodun sisällä. Rotukoiran kasvattajat ovat velvollisia ilmoittamaan toimistaan Suomen Kennelliitolle mm. rekisteröimällä koiransa ja allekirjoittamalla kasvattajasitoumuksen. Suomen Kennelliitto ylläpitää internetissä luettavaa jalostustietojärjestelmää, jossa voi selvittää pentueen taustoja ja mm. esivanhemmille tehtyjä terveystutkimuksia. Tämä ei tietenkään takaa, etteikö koira voisi sairastua johonkin rodun perinnölliseen sairauteen, mutta se antaa kuitenkin kattavasti tietoa pentua hankkivalle. Suomessa useat rodut kuuluvat PEVISAan, jolloin pennut rekisteröidään normaalisti vain jos vanhemmilla on vaadittavat terveydelliset tulokset. Lisää PEVISAsta tästä linkistä.

Kasvattajilla on monasti toiveita ostajien suhteen ja viedäkseen rotua jalostuksellisesti eteenpäin rotukoiran hankkijan olisikin oltava valmis tutkimaan koiransa myöhemmin niiltä osin kun kasvattaja toivoo.  Suomalaisilla kasvattajilla on rodusta riippumatta yleensä kattavat kotisivut, joilla heidän toimintaansa voi tutustua. He myös vastaavat kasvateistaan terveydellisesti ainakin tietyltä osin, mm. kivesvika on Suomen Kennelliiton kauppasopimuksessa korvattava sairaus. Pennunostajan tulisikin vaatia, että koiran kaupasta tehdään KIRJALLINEN sopimus Suomen Kennelliiton kauppasopimuspapereilla.

Suomen Kennelliiton kauppasopimukset:

Sopimus koiran kaupasta (pdf)

Sopimus nartun sijoituksesta (pdf)
Lisäehdot sopimukseen nartun sijoituksesta

Sopimus uroksen sijoituksesta (pdf)
Lisäehdot sopimukseen uroksen sijoituksesta

Osamaksusopimus (pdf)

Tunnistusmerkintä

Suomessa tunnistusmerkintänä käytetään tatuointia tai mikrosirua. Merkinnän saa koiralle oman paikkakunnan eläinlääkäriltä tai tunnistusmerkitsijäksi koulutetulta henkilöltä.  Jalostukseen käytettävillä rotukoirilla tunnistusmerkintäpakko alkoi 1.6.2008. Tunnistusmerkintäpakko koskee myös ulkomaisia jalostukseen käytettäviä koiria.

Rekisteröitävien puhdasrotuisten koiranpentujen tunnistusmerkintäpakko tuli voimaan vuoden 2009 alusta (Kennelliiton hallitus 28.8.2008). Tunnistusmerkintäpakko koskee 1.1.2009 tai sen jälkeen syntyneitä pentueita. Tunnistusmerkinnästä on hyötyä esimerkiksi, jos koira karkaa tai se varastetaan. Lue lisää Pentujen tunnistusmerkintäohjeesta

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ilmoituksen mukaan 3.7.2011 alkaen Suomeen tuotavien koirien tunnistusmerkinnäksi hyväksytään ainoastaan mikrosirumerkintä. Kennelliitto hyväksyy myös tämän jälkeen tatuoinnin virallisena tunnistusmerkintänä kokeissa, näyttelyissä ja terveystutkimuksissa.

(LÄHDE: SKL)

Sekarotuisen/rekisteröimättömän koiran omistajatodistus

Sekarotuiset ja rekisteröimättömät koirat voidaan tunnistusmerkitä ja niiden tiedot viedään Suomen Kennelliiton tunnistusmerkintärekisteriin. Rekisteri palvelee mm. koiran kadotessa. Moni osaa jo tarkastaa onko koira tunnistusmerkitty ja ottaa yhteyden Kennelliittoon koiran omistajan tavoittamiseksi. Rekisteröimättömän koiran tulee olla tunnistusmerkitty, mikäli sen kanssa osallistutaan tiettyihin kokeisiin ja kilpailuihin.

Käytännössä koiran merkitseminen ko. rekisteriin hoituu seuraavalla tavalla: koiranomistaja tilaa Kennelliiton rekisteriosastolta omistajantodistuksen hakemuslomakkeen tai ilmoittaa vapaamuotoisessa hakemuksessa seuraavat tiedot: omistajan nimi, osoite ja puhelinnumero, koiran nimi, sukupuoli, syntymäaika, väri ja mahdollinen ulkonäön lyhyt kuvaus

Omistaja saa laskun maksettuaan omistajatodistuksen josta ilmenee koiran TM-numero, joka koiralle voidaan tatuoida. Vaihtoehtoisesti koira voidaan myös merkitä mikrosirulla. Tunnistusmerkinnän suorittaa Kennelliiton tunnistusmerkitsijä tai eläinlääkäri. Omistajatodistukseen tunnistusmerkintä tehdään kuten FIN-rekisteritodistukseenkin. Merkitsijä painaa merkin omistajatodistukseen sitä varten varattuun paikkaan vahvistaen merkinnän allekirjoituksella, numerolla ja päivämäärällä. Merkittäessä koira sirulla täytetään Kennelliiton tunnistusmerkintäkortti ja liimataan sirun kooditarra omistajatodistukseen sekä vahvistetaan merkintä allekirjoituksella, numerolla ja päivämäärällä.

Katso omistajatodistus-lomake tästä linkistä.

Kennelliiton jäsenten on mahdollista tilata ns. FIX-koiran eli rekisteröimättömän ja sekarotuisen koiran omistajatodistus Suomen Kennelliiton Omakoira-palvelun kautta.

(LÄHDE: SKL)

Vastuuntuntoinen kasvattaja on aina kiinnostunut siitä millaiseen kotiin pentu on menossa, oli sitten kyseessä sekarotunen tai puhdasrotunen pentu. Varaudu vastaamaan kasvattajan kysymyksiin siitä, miksi olet valinnut juuri tämän rodun/pennun, mitä aiot sen kanssa puuhailla jne. Vastuullinen kasvattaja antaa myös pennunhoito-ohjeet pennun mukaan. Päädyt sitten rotukoiraan tai sekarotuiseen, alla oleva teksti on syytä lukea ajatuksella:

Eläintä ei pidä koskaan ostaa säälistä.

Eläimen hankkimista pitää harkita tarkoin. Jos haluaa antaa kodin kodittomalle koiralle tai muulle eläimelle, se kannattaa hankkia mieluiten löytöeläinkodista. Eläimen ostaminen arveluttavalta kasvattajalta tai epämääräiseltä välittäjältä voi vaikuttaa eläinsuojeluteolta, mutta tosiasiassa se on vain epäeettisen liiketoiminnan tukemista. Yksi yksilö kenties pelastuu, mutta uusia teetetään ja tuodaan pian sen tilalle ja kierre jatkuu.

Pentutehtailijoita ja piittaamattomia eläinkauppiaita on sekä Suomessa että ulkomailla. Monesti pennut on erotettu emostaan aivan liian pieninä ja usein ne ovat myös sairaita. Eläimestä on syytä maksaa vain silloin, kun se on asianmukaisesti ruokittu ja hoidettu ja ostaja voi olla varma siitä, ettei sitä ole teetetty tai hankittu myyntiin vain helpon rahan saamiseksi.

Ulkomailta eläintä tuotaessa on lisäksi otettava selvää tuontimääräyksistä ja varmistauduttava siitä, ettei lemmikin mukana tule tauteja tai loisia. Eläin ei sovi tuliaiseksi eikä matkamuistoksi.

intiankylakoirat7

Mitä on pentutehtailu?

Pentutehtailijat kasvattavat koiranpentuja halvalla ja paljon eläinten hyvinvoinnista piittaamatta. Pentutehtailulle tyypillistä on toiminnan piilottelu. Pentutehtaan asiakas joutuu usein pettymään, kun pennun hinnassa säästetyt eurot päätyvät moninkertaisesti eläinlääkärille. Pentutehtailun välineinä voivat olla sekä puhdas- että sekarotuiset koirat ja kissat. Kun koiranpentujen hinnat liikkuvat sadoissa tai jopa tuhansissa euroissa, on syntynyt tilaus myös niiden pimeille markkinoille. Pentutehtailijat kasvattavat koiranpentuja mahdollisimman halvalla ja paljon. Tuotanto on häikäilemätöntä bisnestä, jossa kärsijöiksi joutuvat yleensä niin eläimet kuin eläimen hankkineet ihmisetkin.

Monesti pentutehtaan koiria säilytetään pysyvästi kuljetushäkeissä, jotka on pinottu päällekkäin. Tällä tavalla pieneenkin tilaan mahtuu lukuisia koiria. Koirat joutuvat tekemään tarpeensakin häkkiin eivätkä saa lainkaan liikuntaa. Isojakin koiria säilytetään tällä tavalla.

Hämärää kaupittelua

Pentutehtailulle tyypillistä on toiminnan piilottelu. Pentuja kaupataan lehdissä, joissa ilmoittaminen on ilmaista. Myös teksti-tv:n ilmoituspalsta on suosittu myyntikanava. Internet-ilmoittelu on myös kätevää. Ilmoituksessa annetun puhelinnumeron haltijan yhteystiedot ovat usein salaiset tai numero on vain tilapäiseen käyttöön hankittu prepaid-liittymä. Samasta numerosta saatetaan myydä useita erirotuisia ja eri-ikäisiä pentuja samaan aikaan.

Kun ostaja haluaa nähdä pennut, sovitaan tapaamispaikaksi esimerkiksi jokin pysäköintialue, jossa pentuja kaupataan suoraan auton takaosasta. Joskus pentu halutaan tuoda suoraan ostajan kotiin. Joissain tapauksissa ostaja pääsee myyjän asunnon pihalle, jonne pentu tai useampia tuodaan katsottavaksi. Sisälle pentujen pitopaikkaan ei päästetä, eikä pentujen emoa ei haluta näyttää ostajalle.

Pentua näytettyään myyjä monesti vaatii tekemään ostopäätöksen heti, eikä ostajalle anneta mahdollisuutta harkita asiaa tai tutustua pentuun useampia kertoja ennen päätöksen tekoa. Myyjä voi jopa uhata pennun lopettamisella, ellei ostaja ota sitä.

sany1860.jpg

Piileviä ja näkyviä sairauksia

Rahan vuoksi kasvatettavien pentujen vanhemmat ovat harvoin asianmukaisesti rokotettuja. Niitä ei ole myöskään tutkittu rodussa esiintyvien perinnöllisten sairauksien varalta. Madotukset on yleensä laiminlyöty.

Tavallista on, että eläimet lisääntyvät pentutehtaissa keskenään täysin sattumanvaraisesti. Silloin pentueen vanhemmat ovat usein lähisukua keskenään. Näissä laumoissa perinnölliset sairaudet alkavat ilmetä nopeasti, ja pennut voivat kärsiä koko loppuikänsä esimerkiksi vaikeista luusto-ongelmista, allergioista tai tulehdusalttiudesta.

Nartut toimivat usein pelkkinä pennuntuotantokoneina, jotka joutuvat tuottamaan jälkeläisiä jokaisen juoksuajan jälkeen. Pennutus saatetaan aloittaa jo nartun ensimmäisestä kiimasta, jolloin emä on itsekin vielä aivan pentu. Usein pentutehtailija ei huolehdi emokoirien riittävästä ravinnonsaannista, jolloin pennutkin jäävät heikoiksi ja sairastuvat helposti tarttuviin tauteihin sekä kasvuhäiriöihin. Huonokuntoinen emo ei jaksa huolehtia jälkeläisistään kunnolla.

Tyypillistä on, että pentutehtaan eläinten turkit ovat hoitamatta. Jos rodun turkki vaatisi kunnossa pysyäkseen säännöllistä hoitoa, ovat kasvattamon eläinten arkipäivää huopamaiseksi levyksi takkuuntuneet turkit ja karvan alla piilevät kippuraan kasvaneet kynnet sekä silmä-, korva- ja ihotulehdukset .

Kun välinpitämätön kasvattaja ei ole rokotuttanut emoa, eivät myöskään pennut saa vasta-aineita esimerkiksi parvovirusta tai penikkatautia vastaan. Tarttuvat taudit leviävät pentutehtaissa helposti rokottamattomien ja heikkokuntoisten eläinten keskuudessa.

Huonokuntoisen, esimerkiksi parvoripuliin sairastuneen koiranpennun hoidattaminen eläinlääkärillä vaatii paljon rahaa, ja usein pentu ei hoidosta huolimatta selviä. Ostohetkellä edulliselta tuntuva pentu saattaa näin muuttua kalliiksi hankinnaksi. Tietenkään pelkkä hinta ei riitä takaamaan pennun terveyttä tai hyvää hoitoa. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota pennun kasvuoloihin ja kasvattajan motiiveihin, jotta löytää hyvin hoidetun ja mahdollisimman terveen pennun.

intiankylakoirat6

Väitetään vahinkopennuiksi

Valitettavasti sekä Suomesta että ulkomailta löytyy pentutehtaan kriteerit täyttäviä tuotantolaitoksia, joissa eläimet elävät erittäin puutteellisissa olosuhteissa eikä niiden hyvinvoinnista huolehdita. Pelkkä koirien lukumäärä ei kuitenkaan kerro vielä eläinten hyvinvointiongelmista — pentujen tuottaminen muutamankin nartun avulla voi täyttää tehtailun tunnusmerkit.

Jotkut pentutehtailijat rekisteröivät osan pentueistaan Suomen Kennelliitossa ja pitävät näin yllä hyvää mainettaan, mutta seuraavaksi he teettävät samalla nartulla rekisteröimättömän pentueen. Kennelliiton rekisteröintiehtojen mukaan nartulla ei saa teettää pentuja alle 10 kuukauden välein, mutta koska juoksuajat tulevat useammin, pystyy rahanahne kasvattaja ansaitsemaan nartulla enemmän teettämällä välissä pimeän pentueen.

Ei siis kannata uskoa selitystä, että pääsi tapahtumaan ”vahinko”, josta seuraus ovat nyt kaupiteltavat pennut. Aitoja vahinkoastumisia voi joskus tapahtua huolellisellekin kasvattajalle, mutta silloin kun niitä sattuu toistuvasti samalle kasvattajalle, on melko varmasti kyse suunnitelmallisesta toiminnasta. Oli syy kumpi tahansa, ei pentua kannata ostaa tällaisesta paikasta.

Säälistä ostaminen ei koskaan auta — vaikka pelastaisit yhden pennun, tuet samalla toiminnan jatkumista. Paras keino lopettaa epäilyttävä eläinbisnes on olla tukematta sitä millään tavoin. Ilman ostajia ei pian ole myyjiäkään.

(Lähde: Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liito SEY)

Tutustu myös Suomen Kennelliiton Koiranomistajan peruskurssiin. Se on Kennelliiton kokoama nettikurssi kaikille koiran hankintaa harkitseville tai koiran jo omistaville. Sivusto sisältää yli 80 artikkelia koiranhankinnasta ja -omistamisesta, koiranomistajan testin sekä rotutestin rotuesittelyineen.

Kurssi sisältää perustiedot muun muassa koiran käyttäytymisestä, hoidosta ja terveydestä. Laadukkaan materiaalin ovat toteuttaneet koira-alan ammattilaiset. Mukana sisällön tekemisessä ovat olleet muun muassa eläintenkouluttajat Tuire Kaimio ja Tommy Wirén.

Koiranomistajan peruskurssin nettisivuilla voi myös tehdä kaksi koira-aiheista testiä. Koiranomistajan testi sisältää materiaalista koostettuja kysymyksiä ja siitä voi tulostaa itselleen todistuksen. Rotutesti taas auttaa koirarodun valinnassa. Rotutestin ehdottamiin rotuihin voi tutustua tarkemmin rotuyhdistysten tekemien esittelyjen avulla. Sivusto sisältää noin 150 rotuesittelyä.

Kurssi on maksuton ja kaikille avoin.

www.koiranomistajanperuskurssi.fi

Lapsi ja Koira

http://www.kennelliitto.fi/brochures/koira_ja_lapsi/index.html#2

 

 

Mainokset