Koirapuistot

Koirapuistot ovat yhdistysten tai kuntien ylläpitämiä aidattuja alueita, joilla koiran omistajat voivat ulkoiluttaa koiriaan vapaana. Ajatuksena tämä on mitä mainioin, mutta kuinka on käynyt käytännössä? Joskin suurimmaksi osaksi koirat tulevat hyvin toimeen keskenään, on kuitenkin myös paljon esimerkkejä tappeluista ja jopa kuoleman tapauksista puistoissa. Miksi koirat eivät tule toimeen keskenään ja miksi puistot eivät tunnu palvelevan alkuperäistä käyttötarkoitustaan?

Koiran ulkoinen olemus vaihtelee enemmän kuin minkään muun eläinlajin.  Jos todella asiaa pohtii on melkoinen ihme, että koirat lukevat toisiaan niinkin hyvin kuin tekevät. Susien kommunikointieleitä on tutkittu ja listattu. Jos tämän esi-isän eleet ovat niitä, joita koirat edelleen käyttävät kertoakseen toisilleen aikomuksistaan, on pelottavaa todeta, että joissakin roduissa nuo eleet ovat vähentyneet tai kokonaan kadonneet.  Erot rotujen välillä olivat kuitenkin suuria. Koirien kykyyn esittää susien elekieltä vaikuttaa niiden jalostettu ulkonäkö: töppöjalat, lyhyt häntä, pieni koko, tylppä kuono, rohiseva hengitys, silmät ja vartalon peittävä karva jne. Saksanpaimenkoirilta löytyi eniten susien kanssa vastaavia eleitä, huskyt olivat listassa toisena. Jumbosijan, siis vähiten suden eleitä esittävä rotu, oli Cavalier. (Goodwin et al. 1997)

intiankylakoirat5

Koirien välisten suhteiden ymmärtämisessä tärkeää olisi käsittää, että suurin osa koirista on tietyssä mielessä ”kaapissa kasvaneita”. Tämä tarkoittaa, ettei niillä ole kunnollisia ns. terapeuttisia koirakavereita elämässään, joiden kanssa muodostaa pitkäaikaisia suhteita. Koirapuistot ovat vain laimea karikatyyri siitä, millaisen suhteen yhdessä elävä koirakko voi luoda. Sen lisäksi koiria, jotka olisivat syntymästään asti eläneet keskellä eri kokoisten, näköisten ja ikäisten koirien laumaa on vain murto-osa. Tämä vaikuttaa oleellisesti niiden ymmärrykseen ja käytökseen vieraiden koirien keskellä.

Kun keittoon lisätään eri tavoin koiriinsa ja tilanteisiin suhtautuvat ihmiset on soppa valmis. Oletko sinä valmis ottamaan riskin oman koirasi kanssa? Omistaja on aina viime kädessä vastuussa koirastaan ja joskus tuntuu unohtuvan, että koiramme ovat eläimiä: ne saattavat reagoida äkillisesti muuttuviin tilanteisiin, vaikka olisivat miten hyvin koulutettuja. Oman koiransa tunteminen auttaa asiaa, mutta yllätyksiä saattaa silti tulla. Esimerkiksi eri rotujen metsästyskäyttäytymismallit aiheuttavat sen, että tietyissä tilanteissa ne saattavat käyttäytyä arvaamattomasti. Myös rotujen sosiaalisuudessa on eroja.

Yhteisiä pelisääntöjä puistoihin onkin jonkun verran luotu, mutta olisiko aika ajatella koko asiaa hiukan eri vinkkelistä? Mitäpä jos puistoille määrättäisiin jokin ylläpitäjätaho, kuten paikallinen koirayhdistys ja puiston käytöstä sovittaisiin tuntivuoroin kuten mistä tahansa treeni- tai urheiluhallista? Tuolloin tutut koiraporukat voisivat vuokrata puistoa itselleen tunnin kerrallaan: ja koirat saisivat hyviä kokemuksia tuttujen koirien kesken. Puistoissa voisi olla toki myös vapaavuoroja ja tunteja pentujen yhteisille leikkihetkille.

Mainokset